Blogi jatkuu uudessa osoitteessa!

Featured

Tämä blogi on muuttanut uuteen osoitteeseen tai itseasiassa tämän blogin tarina jatkuu uudessa osoitteessa. Osoitteessa, joka kuvaa blogin sisältöä paremmin nyt mutta myös tulevaisuudessa talon valmistuttua.  Uusi osoite perustuu ajatukseen siitä, että elämä ja yhteiskunta on tulvillaan erilaisia projekteja. Projekteista tärkein on kuitenkin koti ja perhe.  Projekteista tärkein – sanapariin sisältyy paljon ja se kuvaa vielä enemmän. Aidosti.

Alkuun uudessa blogissa keskitytään luonnollisesti talon rakennuksen vaiheisiin ja perheen elämään sen aikana. Talon valmistuttua vuoroon tulevat pihan rakentaminen, sisustusasiat ja luonnollisesti perheen elämän seuraaminen.

Löydät uuteen blogiin tästä! (klik!) Tervetuloa mukaan!

Psst! Kesäkuun lopussa arvon jotain kivaa Projekteista tärkein -blogin seuraajien kesken. Klikkaamalla siis seuraa -nappulaa, osallistut arvontaan ja saat samalla blogi-postaukset suoraan sähköpostiin ja pysyt ajan tasalla 🙂 Tervetuloa!

Etenemistä – edes pientä

Avainsanat

, , , ,

Pohdintaa eiliseltä;

Talon rungon pystytys lykkääntyi sitten lopulta kuitenkin tältä viikolta. Eivät olleet kelit suotuisia.  Viikko lisää odottamista siis. Itseasiassa viikko on hyvin pieni aikayksikkö näissä rakennus-puuhissa ja toisaalta onhan ensi viikko todennäköisemmin kuivempaa keliä kuin tämä viikko on ollut. Talo kuivana säältä suojaanhan olisi ihan paras vaihtoehto. Ymmärrän joo, mutta silti tuntuu alavireiseltä.

Ai miksi? No, väliaikais-asunto tuntuu taas jotenkin erityisen ahtaalta. Ehkä paristakin syystä. Ehkä sen vuoksi että tästä väliaikaisasunnosta ei ole sisutettu kotia – se on vain asunto. Ehkä sen takia että me asutaan todellakin ahtaasti, jopa ihan virallisen standardin mukaan. Tässä blogissa (klik!) ja Hesarissa (klik!) on juuri tätä uutista käsitelty osuvasti. Yleisen standardin mukaan perhe asuu ahtaasti jos asukkaita on enemmän kuin 1 per huone, kun keittiötä ei lasketa lukuun. 1 per huone! Entä sitten 3 per huone? Onko se sitten super-ahdasta? No siltä se välillä tuntuu. Eniten tässä varmaan kaihertaa se, mikä tuossa blogin tekstissäkin osuvasti kirjoitettiin: ”Toisaalta tottumisen takia reagoimme voimakkaasti, jos jokin saavutettu etu otetaan meiltä pois.” Ja sitähän tässä nimenomaan on tapahtunut, ollaan myyty koti ja samaan aikaan muutettu pieneen asuntoon. Eikä muuten yhtään helpota se legendaarisen kuuluisa tokaisu; ”se on vain yksi vuosi”, yksi vuosi silloin kun viikkokin tuntuu vuodelta.

Ehkä tunnetta kärjistää vielä se, että konkreettisia asioita ei ole tontilla tapahtunut liki kahteen viikkoon. Pienikin askel on aina askel eteenpäin ja vastaavasti ilman sitä projekti seisoo. Tai no, onhan paperilla asiaa viety eteenpäin suunnittelemalla sähköjä, valaistuksia ja niiden kelvineitä.

Onneksi perheessä on ihana isäntä joka tuntee emäntänsä mielen liikkeet. Alakuloon parasta lääkettä oli ehdotus hiekkalaatikon rakentamisesta pihalle, jo valmiiksi näin hyvissä ajoin. Paikka sille on jo katsottu ja kokoakin vähän tuumailtu. Tänään vielä pohditaan tehdäänkö 4-, 6-, vai 8-kulmainen. Huomenna puutavarakauppaan, saha ja vasara käteen ja hommiin. Ja heti tuli parempi mieli!

Koti on se projekteista tärkein! 

Avainsanat

, ,

Työelämä ja yhteiskunta on projekteja tulvillaan. Kaikista projekteista tärkein on kuitenkin aina koti ja perhe. Koti alkaa kodinrakentamisesta johon koko perhe tavalla tai toisella osallistuu. Ei ole siis vain yhden ihmisen projekti vaan koko perheen. Projekteista tärkein – siihen sisältyy paljon ja se kuvaa vielä enemmän. Aidosti.

Kun projekteista tärkein aloitettiin, blogi perustettiin osoitteeseen http://www.omaankotiin2015.wordpress.com. Blogin nimi vain ilmaantui yhtäkkiä ilman suurempaa pohdintaa, mutta siitä pidettiin kovin ja siksi se tuli ikäänkuin itsestäänselvyydeksi että blogi tuossa osoitteessa on, miksi edes kyseenalaistaisi jotain mistä pitää. Nyttemmin on kuitenkin yhä useammin tullut mieleen että alkuperäinen osoite kertoo pääasiassa vain rakentamisen ajasta. Ajasta jolloin ollaan etenemässä kohti sen hetkistä tavoitetta, tavoitetta päästä omaan kotiin. Sen vuoksi kaikista käytettävistä Suomen sijamuodoista valittiin illatiivi.
Alunperin ajattelin, että blogia pidän vain päiväkirjana raksaamisesta, mutta bloggaaminen on vienyt mennessään. Päätös hiljalleen kypsynyt ja blogia tullaan jatkamaan myös talon valmistumisen jälkeen, puutarhan ja pihan laiton yhteydessä, lasten kasvamisesta ja aikuistumisesta. Tätä taustaa vasten ei alkuperäinen osoite enää ollutkaan toimiva.
Lisäksi jo alkumetreillä blogille on muodostunut ihan sattumalta Twitteriin ja Instagramiin oma hastaginsa #projekteistatärkein sekä oma facebook-sivustonsa ”Projekteista tärkein”. Näin ollen on luontevaa että myös blogi jatkaisi vastaavanlaisella nimellä.

Blogin nimen ja osoitteen muuttamisessa on aina riskinsä. Löytääkö tutut lukijat ja seuraajat uuteen blogiin ja vielä sen lisäksi, jäävätkö uudelleen seuraajiksi. Tätä pohdin pitkään, vaihtaako osoitetta vaiko eikö. Ja jos vaihtaa niin milloin. Päätin lopulta tehdä sen nyt kesäkuun aikana. Nyt sen vuoksi että sopivasti likimain puolikas kalenterivuosi edessä ja takana. Koska vanhassa blogissa on lukukertoja ollut tähän mennessä pyöreät 3 000, on se sopiva kokonaisluku muistaa lisätä uuden blogin kävijälukuihin. Nyt myös sen vuoksi, sillä talon valmistuttua blogin nimen muuttaminen tuo liian ison harppauksen kahden blogin sisällön väliin, nyt vaihto olisi joustavampi.

No koska tämä vaihdos käytännössä tapahtuisi? Näin suuri muutos ei voi tapahtua vain yhdessä yössä tai yhdellä ilmoituksella ja postauksella. Muutos pitäisi tehdä rauhassa ja hallitusti em. haittojen minimoimiseksi. Suunnittelin että tämän kesäkuun ajan postaukset tehtäisiin molempiin osoitteisiin ja näiden välillä pidetään tiivistä linkitys-sidosta nyt ja jatkossakin. Alkuun myös molempien sivujen visuaalinen ulkoasu pidetään mahdollisimman samanlaisena hämmennyksen välttämiseksi. 

Tervetuloa siis osoitteeseen http://www.projekteistatarkein.wordpress.com ja muistahan myös liittyä seuraajaksi! Ehkä joku arvontakin järjestetään seuraajien kesken kun kuukauden siirtymäaika on kulunut!

Tapahtuipa tontilla

Avainsanat

, ,

Tänään oli maanantai. Toinen maanantai kun tontilla ei tapahtunut mitään. Tai siis tapahtui kyllä, muttei sellaista mitä odotettiin. Tuuli oli tehnyt temppunsa, pyöritellyt viikonlopun myrskyissä lattian pintavalun alle tarkoitetut styroksit pitkin pihaa ja lähipeltoakin. Juu-u, parit styrox-PAALITkin olivat kierineet useita metrejä, eivät sentään pellolle asti olleet menneet. Oli jostain levystä kulma hajonnut kun tuulessa olivat valtoimenaan pomppineet, mutta pääosin olivat kyllä ehjiä. Onneksi. 

Tuulisen pelto-tontin haltijana tulee kyllä tuulet tutuiksi, mutta eipä oo sitten hyttysiä. Jotain positiivista 🙂 

N-Y-T nyt….. ei vielä sittenkään!

Avainsanat

Ei se runko lähtenytkään nousuun vielä. Tontilla on pohjat, perustukset ja pihan sorastukset valmiina ja kattotuolitkin kököttää tulevan talon vieressä, omaa vuoroaan odotellen. Mutta tärkein puuttuu – pystyttäjät. Pystytysporukka on kuulemma parhaillaan varattuna toisella työmaalla ja tulevat sitten taas tämän raksan pariin kun vapautuvat. Vastaava lupaili että mahdollisesti ensi viikolla olisi meidän vuoro. Viikko on talonrakennuksen yhteydessä lyhyt aika, vaikka odottavan aika pitkältä tuntuukin. Tai ehkä se tuntuu pitkältä kun senkin vuoksi ettei ole ehditty käymään tontilla koko viikkoon. Lasten koulun päättäjäisvalmistelut ovat työllistäneet hyvin. 

On tähän viikkoon kuulunut pari ihanaakin asiaa 🙂 Ensinnäkin maanmittauslaitokselta tuli myönteistä postia (voiko se koskaan edes kielteinen ollakaan) ja tontti on nyt virallisestikin valtion arkistoihin meidän haltuun merkitty. Ja se toinen, vielä ihanampi asia oli, että tänään tuli sähköpostissa ensimmäiset 3D-kuvat kylpyhuoneesta ja wc:stä. Aivan ihanat!! Juuri niin yksinkertaisen kauniit, tyylikkäät ja ajattomat kuin on toivottukin! Sisustusuunnittelija Karoliina Allen ATV:n Tunnetila-sisustuspalvelusta on kyllä ihminen paikallaan! 

Koti-ikävä iskee kun näitä kuvia katselee. Voi kumpa ensi vappu tulisi jo pian…. 

Ensimmäiset kaksi kuvaa on saunalta päin, toinen lasiseinän takaa kuvattuna. Atk-teknisistä syistä lattia on harmaa, vaikka se oikeasti on liki musta. Samoin kattoon tulee paneelit ja led-paneeli pitkittäin halki koko katon. Se alkaa wc:n viereisen mustan raidan päältä ja jatkuu suihkun viereiseen seinään saakka. Samoin kph/khh ovi on satiinilasinen, harmaa ovi.  Allaskalusteet on niin ikään atk-ohjelman vakioita, mutta tyylillisesti kyllä samaa linjaa mennään!   
  

Alla oleva kuva on ovelta päin kylpyhuoneeseen. Tässä näkyy hyvin oikean seinän täysvalkoisuus ja lasiseinä saunaan. Hyvin erottuu myös tuo seinäke (n.50cm) joka toista suihkua varten tehtiin. Ei ahtauta tilaa lainkaan! 

 

Vielä yhdestä muutoksesta pitää vastaavalta mestarilta kysellä, nimittäin kommenttia sellaisesta laatoitukseen integroitavasta lattiakaivosta, sellaisesta huomaamattomasta. Se olisi nin täydellinen tuohon! Pitkään olen katsellut niitä seinän viereen asennettavia pitkän mallisia lattiakaivoja, mutta ne ovat ihan törkeän hintaisia eivätkä oikeastaan edes tähän tilaan nyt sovi. Mutta Purukselta on patentoitu semmonen tavalisen kaivon kokoinen, mutta tyylikkäämpi. Tälläinen siis:

  
Kuva täältä 

Ja hintaluokka tällä on nelisen kymppiä, eli siihen linjakkaaseen nähden hyvinkin halpa. Linkki

Tehokas alkukesä luvassa! 

Avainsanat

,

Kyllä se kattotuolien tontille ilmestyminen vaan kertakaikkiaan taisi olla merkki rungon nousemisesta! Valmiusasteen nousun aikataulusta kysellessäni sain kuulla että seuraavat 2 x 10% ehkä jopa 3 x 10% nousee vielä ennen kesälomia. Jee!! Päivän paras uutinen kyllä! Käytännössähän tämä tarkoittaisi sitä että ihan lähiaikoina a) talon runko pystytetään, b) vesikate asennetaan c) ikkunatkin laitetaan paikalleen! Tässä kohtaa ollaankin jo yli puolenvälin, sillä valmiusaste on noin 55% luokkaa. Ihan huippua! 

Tontilla ei ollut tänään tapahtunut mitään, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tämä päivä on siis varmaan kulunut työvaiheita yhteen sommitellen  🙂 

Putkia monenlaisia

Jottei kokonaan eksytä sisustuksen puolelle, on ilo todeta että myös rakenteissa edetään – ja kovaa vauhtia edetäänkin! Viime viikon aikana talon ja tallin perustukset ovat saaneet valtavan määrän putkia ympärilleen! Kaivurimiehemme Rantalan maanrakennuksesta sai ne kuitenkin reippaasti laitettua ja jo 4. päivänä tontti oli kuin uudestisyntynyt 🙂 

Näin siitäkin huolimatta, että viime hetkellä saimme ahaa-elämyksen salaojien laittamisen/laitattamisen kustannustehokkuudesta nyt tässä vaiheessa kun kaivuri on jo tontilla muutenkin. Nurmikkoa ja pihaa varten  tehtävät kaivuutyöt eivät siis kuuluneet urakkaan mutta halusimme ne siitä huolimatta tehdä, jottei ensi kesänä tarvitsisi repiä istutuksia salaojaputkien laiton tieltä. 

 Aika lailla soiteltiin ristiin ja rastiin ja konsultoitiin maanrakentajaa, pihasuunnittelja Jenniä Vihreästä pionista ja meidän vastaavaa mestaria.  Suurkiitokset heille kaikille hyvistä hermoista ja erittäin hyvistä neuvoista! Loppupäätelmänä se, että tontin itäreunaan laitettiin salaojaputki tontin koko pituudelta ja muilta osin tontin pinnan kaadot tehtiin hyvällä laskulla. Nyt on tonttimaa sileä ja sorapihakin nousi melkoisesti. Sorapihan keskellä olevan sadevesikaivon ansiosta ei jää vedet loikoileen tontille vaan valuvat pois! 

(Tarkkasilmäiset huomaavat eron perustusten aiemman korkeuden ja nykyisen korkeuden välillä 😊)

 

Mutta se mitä on tuolla maan alla, se vasta on mielenkiintoista! Putkea putken perään, ristiin ja rastiin mutta niin selkeässä järjestyksessä 🙂 

Siellä ne, selvästi perustuslaattaa alempana, keräämässä kaiken maassa olevan kosteuden ja kuljettamalla sen pois, pois 🙂   
 

Yhdeltä talon sivulta näkyy melko hyvin tuo putkiston rakenne, huomioitavaa kuitenkin on että kuvan alaosassa asennus on vielä kesken, mutta ylhäältä näkee rakenteen hyvin. Talon puoleinen putki on salaojaputki, ilmeisesti ns. tuplaputki (= parempi kuin se perinteinen kiepissä myytävä valkoinen putki) ja seuraava putki on sadevesiputki. Tuo kaikkein vasemman puoleisin on muuten autotallilta tuleva koontiputki!    
Yllä olevista putkista vedet johdetaan kokoojakaivoon (eri putket menee eri korkeudessa sen seinistä läpi), jonka jälkeen näiden ”sisääntuloaukkojen” alapuolelta lähtee purkuputki viereisen huoltotien ali peltojen kokoojaojaan. Tuohon siis päättyy meidän sadevesijärjestelmä! 

 
Eikä taida olla parempaa keinoa päättää hyvä raksa-viikko kuin toteamalla että ensi viikolla taitaa tapahtua jälleen, sillä kattotuolit ovat  saapuneet! 

Siispä päätän tän postauksenkin näihin kuviin ja tunnelmiin!   

Julkisivun väritystä ja tapetteja

Niin, miten nämä liittyvät toisiinsa – ei niin mitenkään. Paitsi että julkisivuvärityksen ollessa vaikeaa valita niin vastapainoksi tarvitaan jotain mikä sujuu edes suunnilleen oikein. Ja tämä tapettien valinta onkin sujunut poikkeuksellisen helposti. Eilisen sisustus-session aikana tuli päätettyä että MH 1, MH 3 ja MH 4 saavat tehostetapetit idän puoleiseen seinään ja MH 2 saa tapettinsa lännen puoleiseen seinään.

MH 1:n seinään tulee vaalea, likimain valkoinen raitatapetti, jossa raidat eroavat pohjastaan vain kiiltoasteellaan. Näin raidat näkyvät vain valon heijastuessa, ja muuten näyttää hyvin maalatun kaltaiselta. Raidat tulevat siis vaakaan ja korostuvat ihanasti sängyn päätyyn taakse sijoitettavan led-nauhan ja epäsuoran valaistuksen avulla. Tai sitten aamupäivä-auringon säteiden vaikutuksesta.

MH 1, tapettiehdotus

Kuva täältä
MH 2:n seinään laitetaan hauska Cars-tapetti, joka kuitenkin valikoiman vähän rauhallisemmasta päästä. Toiseksi nuorimmaisen pojan toive olisi saada huoneestaan täysin punainen, joka on hänen vahva lempivärinsä. Mutta oli kyllä tähän tapettivalintaan oikein tyytyväinen, kun juteltiin onhan tässäkin edes vähän punaista ja että esim. huonekaluilla saadaan punaista vaikutelmaa lisättyä. Ja aikuisen näkökulmasta katsottuna siten, että lempivärin vaihtuessa on meidän helpompi reagoida muutokseen 😉

Kuvaa en huomannut ATV:ssä ottaa, mutta vastaava löytyi eBay:n sivuilta.

MH 3:n tapetti on vähän vielä haussa, ehdottamani tapetti ei ihan ollut teinitytön mieleen. Mutta teemana raitakuosi tulee varmaan toistumaan tässäkin huoneessa. Ihan täysin nou-nou tämäkään tapetti ei kuitenkaan ollut, kunhan sen kuulemma vaakatasoon saa.

MH 2:n tapetti oli nappi-valinta. Siitä tykättiin heti. Ja onhan se cool, sopivan vaalea, mutta siinä on kuitenkin sopivasti asennetta. Tämä taitaa lisäksi olla vielä helppo tapetoitavakin, kun ”laudat” on jo valmiiksi vaakatasoon, niin tapetoida voi suoraan pystyyn.

Ainoastaan olohuoneen maali/tapetti-valinta on vielä vaiheessa. Toisaalta tekisi mieli tehdä olohuoneesta rauhallinen ja tyyni. Osittain tekisi mieli sävyttä olohuoneen lännen puoleisen seinän maali vastaamaan edellä kuvaamani Ikean taulun pohjasävyä ja sijoittaa taulu seinään. Toisaalta tekisi mieli laittaa tähän tuota niin trendikästä Cole & Sons:n Woods-tapettia. Se on niin hieno! Mutta tuleeko isolla pinnalla liian hallitsevaksi?

cole__son_woods

Kuva täältä

Ja jos isolla pinnalla on liian hallitseva, niin kumpaan seinään eteisessä tuon Woodsin laittaisin? Jos sinne sen siirtäisin. Etelän suuntaiselle seinälle eli MH3 vastaiselle seinälle vai lännen puoleiselle seinälle, wc:n oven taakse (joka toki lähes aina kiinni ja siten seinä näkyvissä).

Pohjapiirrustus, blogiin muokattu

Mutta se julkisivu, oikeaa väriä ei ole löytynyt vieläkään. Mallipurkkeja on jo ostettu 4 ja tontilla on neljät ”mallipalat” maalattu. Värejä on tsiigattu valossa ja varjossa, mustan ”peltikaton” kanssa ja ilman sitä. Salaojaputki yrittää tuoda esiin tumman sokkelin vaikutusta. Hankalaa on.

Tässä varjossa ja ”peltokaton” kanssa. 
Tässä kirkkaassa auringossa ilman ”peltikattoa”.


Tuosta valokuvasta vaihtoehdot 1 ja 4 on pois suljettu, nuo 2 ja 3 ovat paremmat, mutta niistäkään ei tule sitä ”tämä on se oikea” -tunnetta. Tuleeko sitä koskaan?!?

Tuo meidän mallipala nro 2 on siis ihan sama maali kuin tässä kuvassa. Kuvassa se näyttää ihanalta, mutta meidän mallipalassa ei.

Teknos 7533

Kuva täältä

Vastaavasti tuo meidän mallipala nro 3 on lähellä Sievitalojen mainoskuvaa, mutta tässäkään en osaa kuvitella mallipalan perusteella tuollaista julkisivua saavani.

Sievitalo, tikkurila 547X

Kuva täältä

Auttakaa päättämätöntä, mikä teidän mielestänne sopisi parhaiten? Tieltä päin katsottuna maisemaa näkyy otsikkokuvassaeli tässä

cropped-kuva-jaakonkujalta-toukokuu-15.jpg

ja alla olevassa kuvassa näkymää talosta kadulle päin, tosin tässä takapihan puolelta, mutta joka tapauksessa tämä on värimaailma naapurustossa.

Jaakonkujan talot
Mikä väri tuonne meidän talolle siis sopii?

Valinnan vaikeus ja lattia ongelma!

Avainsanat

, , , ,

Huh heijaa!
Eilen on sitten sisustettu oikein urakalla. Onneksi oli apuna ATV:stä sisustusneuvoja, jonka apu on koko raksaprojektin käytettävissä. Ja tarpeeseen tulikin. Luonnosteltiin sitten samalla rysäyksellä koko taloon pintamateriaalit. Aikaa meillä meni himpun vajaa nelisen tuntia!

Aloitimme suunnittelijan kanssa hallitsevimmasta osa-alueesta, eli lattioista. Sen tiesinkin olevan kokonaisuudesta se vaikein osuus. Makuuhuoneiden ja olohuoneen lattian tyylistä on tarkka visio, mahdollisimman samankaltainen kuin edellisessä kodissamme teinipojan makuuhuoneen lattia, se oli täydellinen! Lisäksi tavoitteena oli saada keittiöön laattalattia ja olohuoneen puolelle laminaatti tai parketti, kuitenkin siten ettei näiden rajalle tulisi lainkaan rajaa. Rajaa joka katkaisee olokeittiö-tyyppisellä pohjaratkaisulla haetun yhtenäisyyden ja avoimuuden tunteen. Rajattomuus olisi varsin helppo toteuttaa, jos laminaatin laittaisi keittiöönkin, mutta toive on kuitenkin laatasta.

Ihan rajatta ei kuitenkaan vaihtoehtoja päästy valikoimaan, sillä keittiön kaapistojen materiaalit on jo valittu. Alakaappeihin tulee ovimallina Fino antrasiitti, joten jo se hieman ohjaa sävyjen valinnassa. Ja toki lattiamateriaaleissa pitää hintaakin koko ajan miettiä, kun yksistään keittiön puolellä on neliöitä on yli 20.  Näillä näkymin keittiöön olisi siis tulossa kooltaan 45×45 oleva tummahko laatta, koska sen pariksi löydettiin Karitman mallistosta laadukas 12mm laminaatti. Ja näiden sävyt täsmäävät oikein hyvin yhteen, pronssinen lista on kuin piste i:n päälle.

  
Mutta eihän aina mene kuin Strömsöössä! Vielä kotiin tullessani olin onnesta soikeena hyvistä valinnoista, kunnes avasin tietokoneen ja lähdin googlaamaan. Mutta onneksi menin. Kyseinen laminaatin mallipala, jonka perusteella valinnat tehtiin, oli osunut laaminaatin rauhallisimmista osista. Laminaatin iso kuva näyttää valmistajan Karitman nettisivuilla tältä:

  
Ja vielä kun näitä vertaa vierekkäin, niin aivan totaalisen erilainen vaikutelma, eikö!? 

  
Ikävintä tässä on se, että nyt täytyy siis aloittaa likimain alusta. Tuohon laminaattiin kun oli sovitettu keittiön laatat. Ne nyt ainakin menee siis myös vaihtoon. Jatkumona edelleen, keittiön laattoihin oli sovitettu kodinhoitohuoneen ja siitä eteenpäin kylpyhuoneen laatat. Kaikki toisiinsa sopusoinnussa.

Subjektiivista pohdintaa

Avainsanat

Välillä on hyvä pohtia askelmerkkejään, onko etenemä ollut oikean suuntaista ja pituista. Yksi, positiivinen tokaisu meidän rakentamis-innokkuudesta herätti pohtimaan asiaa lähemminkin. Helatorstain ratoksi intouduin nyt siis syvällisiä miettimään.  Miksi juuri tämä projekti on näin tärkeä että siitä blogia kirjoitetaan? 

Taloja on Suomessa rakennettu jo jokunenkin tovi, toisin sanoen jo vuosisatojen ajan eli varmaankin jo monia satoja tuhansia taloja. Toisaalta bloggaaminen on hyvin yleistä nykyään, internetin loputtomasta maailmasta löytyy lukemattomia blogeja milloin mistäkin aihealueesta. Yksistään suomalaisia raksa-blogeja löytyy satoja, ellei tuhansia. Jokaisella bloggaajalla on omat intressinsä ja motivaattorinsa blogin kirjoittamiseen. Meille blogi toimii ikäänkuin päiväkirjana ja myöhemmin muistona siitä, miten ja millaisista osakokonaisuuksista tämä, kutsumanimeltään ”projekteista tärkein” on rakentunut. Mitä pohdintoja on mihinkin raksa-vaiheeseen liittynyt, millaisia tunteita ja fiiliksiä niihin on liittynyt ja miten on päästy niihin päätöksiin joihin on matkan varrella tultu.

Toisaalta olemme iloisia jos joku lukija tai ohikulkija saa tarinastamme jotain vinkkejä, ideoita tai edes pohdittavaa miettiessään oman projektinsa aloittamista tai toteuttamista. Etenkin kun emme ihan kaikkein tyypillisimmällä ”talopaketti palasina tontille” -kaavalla rakenna, vaan talo tehdään kokonaisurakointina pitkästä tavarasta perinteistä rakentamisen vahvaa ammattitaitoa hyödyntäen. Mielipiteitä rakennustavoista on varmasti yhtä monta kuin rakentajaa/rakennuttajaa, joista jokainen on vieläpä likimain yhtä oikein, omine plussineen ja miinuksineen. Niistä riittäisi juttua ihan oman postauksen verran, siitä sitten ehkä joskus toiste lisää.

Ihanin ideaalitilanne rakentamiselle olisi varmaan silloin kun saat asua entisessä kodissasi koko rakentamisen ajan. Lisämausteensa rakennus-projektiin kun tuo entisen asunnon myynti ja vielä enemmän väliaikaisen asumisen kuviot. Edellisessä kodissa ehdinme asua yli 13 vuotta ja sitä edellisessä, ensimmäisessä omassa asunnossa muutama vuosi. Nämä vuodet olivat hyvin tapahtumarikkaita, jo perheen elinkaareen liittyen mutta myös omien tottumusten ja kodille asetettujen kriteerien muodostumiseen liittyen. Nyt meneillä oleva vuokra-asuminen vaatii jotenkin vaan paljon henkistä kanttia. Alue on ihana ja rauhallinen sekä rivarin naapurit oikein mukavia, niistä ei pahaa sanottavaa – päinvastoin. Lukijasta seuraavaksi esitettävä pointti voi kuulostaa pikkusieluiselta mutta meille, tai vähintäänkin minulle, suurelta. Vuokra-asunnossa ei välttämättä pääse samassa määrin vaikuttamaan asunnon kuntoon, sisustukseen tai vähääkään suurempiin kuvioihin yhtään, kuten esimerkiksi  lattiamateriaaliin, seinien kuntoon tai ylipäätään suurempiin puitteisiin. Tai varmasti saisi tehtyä isännöitsijän luvalla ja kustannuksella jotain, mutta siinä kohtaa astuu voimakkaasti esiin sana ”väliaikainen”. Väliaikaisuuden vuoksi on pihistetty asumismukavuudesta paljon – ”kyllähän sitä nyt yhden vuoden pärjää melkein missä ja miten vain”, on tuttu myös omana tokaisunani. Väliaikaiseen kotiin ei raaski investoida seinän reikien paklaamista, ei tapetointia eikä laminaatin levittämistä muovimaton päälle. Ei paperilaskoskaihtimen vaihtamista säleverhoksi eikä montaa muutakaan. Etenkään kun remontoinnin edestä ei ole piiruakaan väistötilaa. Kyllä sitä nyt vuoden pärjää. Joo. Totta. Pieniä asioita jokainen mutta yhdessä entiseen nähden puolitetun asuntokoon kanssa tekee tiukkaa. 6 henkeä ja 60 neliötä.

Bloggaaminen ja raksa-tarinan kertominen tuo uuden kodin lähemmäs – paljon lähemmäs. Ihmistyyppinä olen aina tykännyt kirjoittamisesta, etenkin vapaasta kirjoittamisesta, joten bloggaaminen on siten luonnollinen valinta. Kirjoittamalla saan asioita selkeytettyä paljon ja huomaa asioita ihan eri tavalla kuin vain mielessään miettien. Kun välitalossa seinät tuntuvat kaatuvan on helpottavaa pohtia ja miettiä uuteen kotiin liittyviä juttuja, kuten viime aikoina ulkomaalin oikean harmaan löytämistä, oikeiden ovien valitsemista ja kirjoittaa niistä. Intoutuessaan oikein kunnolla kirjoitushommiin voi parhaimmillaan kokea ”flown” ja jopa kuvitella jo asuvansa uudessa kodissa.

Mutta jottei postaus ihan pelkäksi huokailuksi menisi, pitää mainita että pari ihanaa sisustusjuttua löytyi taas! Kirpparilta löytyi priimakunnossa se taulu, jota Ikeasta olen pitkään toivonut. Saattaa näyttää tavis-taululta mutta massiivisen kokonsa (200cm x 140cm korvaa osittain jo foto-tapetin!) johdosta tämä tulee joko sängynpäädyksi makkariin tai eteiseen tilan tuntua tuomaan.

Silta-taulu

Postilaatikon saimme päätettyä olevan Stalan mallistoa, niin ikään jo pitkään ihastelemani laatikkomalli. Saadaan siis meidänkin puolestamme kaunis Stala-rivistö kadun päähän 🙂

Postilaatikko

Näillä siis fiilistellään tällä kertaa 🌹

Sisustussuunnittelun käynnistelyä

Avainsanat

Sadepäivän piristykseksi positiivisia pohdintoja projekteista tärkeimpään liittyen. 

Viime viikolla tuli päätettyä taloomme ikkunat, kauniit valkoiset ikkunat. Avattavalla tuuletusikkunalla ja säkekaihtimilla varustettuna. Ja mikä parasta, integroidulla säätimellä, ihan kuten edellisessäkin kodissa. Se on parasta – ei roikkuvia naruja ja vaikeasti puhdistettavia tummumia niissä. 

Nyt tällä viikolla valittiin taloon ovet, sekä ulko-ovet, sisäovet että saunan ja kylpyhuoneen lasiväliovet. Tuntuu ihanalta päästä jo vähän sisustelemaankin ja fiilistelemään miltä uudessa kodissa haluaisi tuntuvan. 

 
Tässä kollaasissa kotiimme tulevat ovet. Ylärivissä ulko-ovet, vasemalta lukien pääovi, kodinhoitohuoneen, teknisentilan ovi ja sama ovi myös terassille ikkunakokoa merkittävästi kasvattamalla. Lasiaukon (M18) alareuna tulee siis samaan korkoon kuin ikkunan alareuna eli aika alas :))  Kolmantena ylärivissä on autotallin varastojen (2kpl) ovet. Tallin ovet tästä puuttuvat, mutta Turnerin 820 sileinä valkoisina ja avaajalla varustettuina ne tulee olemaan. 

Alarivissä ovat puolestaan sisäovet. Olohuoneen ja kirjaston välille tulee 12-ruutuinen 2x70cm pariovi, muiden väliovien ollessa 3-peiliset. Tuulikaapin välioveksi valittiin valoisuuden maksimoimiseksi tuo 8-ruutuinen lasiaukollinen väliovi. Se myös sitoo kaikki väliovet sisutuksellisesti yhteen, sisältämällä molempien väliovityyppien muotokieltä. 

Kylpyhuoneen ja saunan ovet ja seinä tulee Vihtaovelta. Välioveksi valittiin harmaa ”Viiva” ja saunan ovi + lasiseinä ovat yksikertaisen kauniisti kirkasta lasia. 

  
Nyt ei enää malttaisi odottaa sisustussuunnittelijan tapaamista! Urakkasopimukseemme sisältyi sisustussuunnittelijan konsultaatio-apu laattojen, lattioiden, maalien yms sisutustarvikkeiden valinnassa. Näitä suunnitellaan siis jo ennen kesää, 30.5. Mielenkiinnolla ja jännittyneenä odotellaan mihin lopputulokseen päästään :))

Betonia ja perustusten valu

Avainsanat

, , ,

Viikossa näkymä tontilla voi muuttua ihan mahdottomasti. Viikko sitten oli aloiteltu muotittamista ja raudoittamista, pohjasorakin oli vielä näkyvissä.


Tässä radon-putkisto, joka kiertää sokkelona talon alla radonia keräämässä ja ohjaamassa sen lopulta katon kautta kirjaimellisesti taivaan tuuliin 🙂

Siellä kylpyhuoneeen ja kodinhoito-huoneen putkistoja valmiina omaa käsittelyvuoroaan odottamassa.

Keskellä näkyy takkaa ja puuhellaa varten tehdyt vahvistukset ja lisäpaalut painon tasaista jakautumista varten.

Siinä vielä keskeneräisiä autotallin reunavahvistetun laatan raudoituksia. Kuva siis lähinnä reunavahvistetun laatan muodon hahmottamiseksi.

Siinä perustusten alapuolisten eristeiden hahmottelua, tämä näkymä muuttui melkoisesti vielä ennen betonia. Alla talon perustukset juuri hetki ennen betonin saapumista. Tarkkaan katsoessaan huomaa että raudoitukset on tuettu kahteen eri kerrokseen, jotta verkot tukisivat betonista valettua pohjalaattaa paremmin kun erillään pysyvät. Samoin eristeissä näkyy harmaat kannakkeet, niillä kannakoidaan eristeet yläpuolelleen tulevaan betoniin. Toisin sanoen nyt ei eristeet notkahda erilleen laatan pohjasta vaikka miten maa alla liikkuisi, joskin myös se on stabiloitu hyvin paksulla pohjasorakerroksella.

Jaakonkuja 10. lattiavalu 013

Jaakonkuja 10. lattiavalu 017

Tallin pohja oli lähes tälläinen betonin saapuessa. Vielä hetki ennen betonia siihen lisättiin vastaavan mestarin ohjeesta vielä toinen samanlainen 6mm raudoitusverkko ja 10mm raudoitus valunreunoihin tukemaan.


Tämän aamun betonityöt saatiin alun sateiden jälkeen lopulta suotuisissa säissä tehtyä. Aurinkokin välillä paistoi. Kameran takana isäntä, emännän ollessa töissä juuri betoniautojen aikaan.

  Siinä autotallin perustukset valettuna ja tasoitettuna. Vain kuivuminen puuttuu 🙂

Perheen pienimmäinenkin oli enemmän kuin innoissaan betoni-autosta. Kuin isännän elkein seuraa touhua ja tohinaa hetken aikaa.

Näin se eteni, se valtavan (muistaakseni 40-50m3?) betonimäärän valaminen. Osaavaa porukkaa ja hyvä yhteistyö, siinähän ne tärkeimmät 🙂

Etenee, etenee! 

Avainsanat

, , ,

Tontilla on tänään tapahtunut paljon! Niin paljon, että tavallisen, päivittäisen tontti-kierroksen sijasta piti käydä ihastelemassa etenemistä kahdesti illan aikana! Tontilla oli aloitettu perustuksia muotittamaan ja raudoittamaan.

Tältä näyttää muotin sisäpinta tällä hetkellä;

Näin paljon kiertää eri kokoisia ja -pituisia rautatankoja pitkin reunoja.

Osaatko arvata, mistä tämä on leikattu tai mihin se kuuluu?  Vastaus löytyy alta 🙂

Kai sitä tässä(kin) postauksessa fiilistelläkin täytyy…
Se tunne, joka valtaa mielen aina tontilla käynnin jälkeen, on jotensakin ihana! Se ilo etenemisen havaitsemisesta, odotus seuraavasta työvaiheesta ja jännitys koko projektin valmiiksi saattamisesta ja siitä miltä lopputulos sitten oikeasti lopultanäyttääkään, se on sanoinkuvaamattoman kutkuttavaa 🙂

Kyllä on ei-ammattilaisen pää kerran jos toisenkin ihan pyörällä näiden rakennus-teknisten kuvioiden kanssa. Ei olis ennen tullu mieleenkään et erilaisia ratkaisuja on monen monituista asiaan jos toiseenkin. Onneksi meillä on hyvä ja aktiivinen vastaava mestari – ihminen jolta voi ja uskaltaa kysyä kaikkea mikä projektissa askarruttaa!

Niin ja se lupaamani paljastus, täältähän se! Paalun päät saavat kohdalleen eristetyn ja raudoitetun ”kotelon”, joten varmaan jo arvaatkin, pyöreä palanen on kotoisin paalun läpiviennin kohdalta. Tarkkaan kun katsoo, niin kyllä on huolella tehty läpivienti, ihan paalun pinnassa kiinni 🙂

Täydellisen värin etsintää

Avainsanat

, ,

Kuluneen 10 päivän blogi-tauon aikana on tontilla saatu mukavasti asioita eteenpäin. Talon pohja on paalutettu ja talon sekä autotallin pohjien ympärille on saatu valumuotin uloimmainen reuna asennettua. Niin ja on sinne tuotu myös sähköpääkeskukselle jo väliaikaissijoitukseen tarkoitettu taulukin! 

Talon tukipylväät, teräspaalut   
 Perustuksissa alustavaa putkien hahmottelua 
 Siinä ne, talon ja autotallin raamit 
Perustusten eteneminen tarkoittanee että kohta puoliin tarvitaan päätöksiä siitä, millä värillä talo tullaan maalaamaan. Urakkaanhan meillä kuuluu luonnollisesti pohjamaali mutta myös yksi kierros Vinhaa. Mutta se väri, siinä riittää pureskeltavaa! 

Niin kovin tahtoisin harmaan, täydellisen harmaan. Ei sinertävää eikä ainakaan vihertävää. Haluaisin silti vaalean harmaan. Harmaan, joka ei näytä ”plissulta” auringon valossa mutta ei myöskään surullisen synkältä sadesäässä. Melkoiset vaatimukset siis. Facebookin sisustushullut-ryhmässä käydyn keskustelun myötä löytyi yksi ehdokas, Tikkurilan väri 568x. Toisaalta katseemme on mieltynyt Sievitalojen yhteen mainoskuvaan, jonka värikoodia kysyessäni sain vastaukseksi niin ikään Tikkurilan 547x. 

Tikkurilan 568x (Kuva Facebookin ryhmästä)  

Alkuun harmittelin ehkä liiankin simppeliä julkisivun laudoitusmallia, mutta nyt voin ensimmäistä kertaa todeta että se on oikein hyvä ja on onni että meille tulee vain yhtä väriä julkisivuun vaakaan asennettavan koristelistan, ikkunapuitteiden, alareunalistan ja muiden pikku-osien lisäksi. Enhän mä millään pystyisi päättämään monista väriyhdistelmistä kun vaihtoehtoja olis moninkertainen määrä 🙂 

 Tikkurilan 547x Sievitalojen toteutuksena 

Otin tässä yksi ehtoo myös maisemakuvia talon paikasta eri ilmansuunnista ja vähän kauempaa. Siinä saa hyvän kuvan siitä miten avaraan paikkaa  talo nousee, ympärillä peltoa, peltoa, peltoa ja peltoa ja ja….  Talon paikan siis löydätte tuosta valkoisen styrox-pinon kohdalta, vaalean työmaakopin kupeesta 🙂 Minkä värinen talo sinun mielestäsi tuonne sopisi? 

    

  

Elämää kasojen keskellä

Avainsanat

,

Kaikki varmaan tietävät sen muuttamiseen liittyvän kaaoksen. Se on täällä nyt, tai siis oikeammin me ollaan siinä kaaoksessa sisässä. Kasa siellä ja kasa täällä, eikä siinäkään vielä mitään jos kasojen välissä olisi kunnolliset kulkureitit. Mutta ei, ei ole. Me hypitään niiden yli. Siirretään tavaraa toisten tavaroiden edestä pois – ja hetken päästä takaisin.

Nyt jos koskaan tarvitaan positiivista ajattelua, tää on vain väliaikaista ja tällä on tarkoituksensa. Aamukampa otetaan käyttöön heti kun löydetään kampa jossa on noin 375 piikkiä, yksi kullekin päivälle joka täällä asutaan. Onneksi kesä on tulossa ja oleminen on ensi alkuun helpompaa (mm eteistilan riittävyys pikkulasten pukemiseen ja kurahousujen varastointiin). Kun talvi seuraavaksi tulee, ollaan jo vähän totuttu tähän eloon täällä ”välitalossa”, kuten 5- vuotias tätä väliaikaista kotia rivitalossa kutsuu.

Tänään oli viimeinen käynti entisessä kodissa. Itku silmässä oli pakko ottaa viimeiset valokuvat muistoksi kodistamme, joka näki ja koki kanssamme monet ilot, surut ja onnen hetket. Näihin muistoihin on kaihoisaa joskus palata.

Tätä pihaa ja taloa tulee vielä joskus ikävä <3

Tätä pihaa ja taloa tulee vielä joskus ikävä ❤

Ikävän ja luopumisen tuskan helpottamiseksi oli käytävä tontilla ihastelemassa tämän päivän saldoa. Yllättävän tehokkaasti se mielialaa kohensikin 🙂
Talon perustuksissa oli tänään merkattu paalujen paikat. Paaluttajan kun olisi tarkoitus huomenna työnsä aloittaa.

Paalujen paikat merkattuina 17 kpl:lla punakärkisiä kepeillä.

Paalujen paikat merkattuina 17 kpl:lla punakärkisiä kepeillä.

Ja oli tontille tuotu myös valtava määrä routaeristeitä, tai valtavalta se ainakin näin pinottuna näytti. Jokaiselle valkoiselle levylle kyllä paikkansa tulee löytymään, mutta tässä vaiheessa tuo parimetrinen pino oli vaikuttavan näköinen 🙂

Ei taida näillä eristeillä tulla vilu liki jatkossakaan :)

Ei taida näillä eristeillä tulla vilu liki jatkossakaan 🙂

Tapahtumat työmaalla taitavat saada myös vauhtia lähiaikoina, tontille tuotiin myös työmaakoppi työmiesten taukohuoneeksi. Alkaa siis jo pikkuhiljaa näyttää oikealta työmaalta tämä tontti. Se on hyvä se!

Työmaakoppi

Maanrakennustyöt käynnistyivät

Avainsanat

, ,

Tänään oli se odotettu, tärkeä päivä, jolloin maanrakennustyöt alkoivat. Aamulla jo ennen kuutta oli pakko ohikulkumatkalla pysähtyä fiilistelemään tontille tuodun kaivinkoneen tuomaa tunnelmaa.

Maatyöt 15.4.15, aamu 5

Aamun nouseva sarastus metsäntakaa yhdistettynä aamun kuulauteen sekä haaveiluun ja ihasteluun, ei voisi olla ihanampaa tapaa aloittaa päivä 🙂

Maatyöt 15.4.15, ilta 1

Illalla kotiinpalatessa oli tontilla jo täysin toisen näköistä. Talon raamit olivat jo huomattavasti selkeämmin hahmotettavissa näin maallikollekin. Olen ennenkin tiennyt että tuollaisella isolla kaivinkoneella saa tehtyä hyvinkin tarkkaa jälkeä, mutta tämän päivän tarkkuus kyllä yllätti. Tuntuu uskomattomalta että tuollaisella isolla koneella saa yhtä tarkkaa jälkeä kuin itse saisin hiekkalaatikolla pikku-lapiolla.  Tässä alla olevassa kuvassa on koneella kuorittu maata noin läheltä merkkiä, melkoista tarkkuutta! Siinä näkyy samalla myös tuohon talon itäreunaan merkattu korkokin 🙂

Korkeusmerkki tontin itäreunalla

Eikä voi olla edes kiinnittämättä huomiota siihen, että tontilla paistaa aurinko koko päivän. Vielä suurempi yllätys oli huomata miten rauhallista tontilla ja asuntoalueella oli näin iltasella. Aina välillä kun kaihertaa mieltä tämä luopuminen tästä nykyisestä metsänreunan tontista ja talosta, jossa omaa rauhaa on enemmän kuin tarpeeksi ja linnut laulaa liki 24/7. Luulin jo että lintujen liverrystä en nykyisessä määrin tule kaava-alueen tontilla kuulemaan, mutta olihan siellä niitä lintuja paljonkin! Eipä tarvitsekaan luopua ihanista kesäaamuista terassilla, aamukahvia siemaillen ja lintujen laulua kuunnellen ❤

Rakennusluvan odottelua ja sähköjen suunnittelua

Blogissa on ollut hiljaista kuluneet kaksi viikkoa. Nämä kaksi pitkää viikkoa ovat saavuttamassa päätepisteensä, sillä ylihuomenna rakennuslupa on lainvoimainen. Odotus myös palkitaan, sillä urakoitsijan ja vastaavan mestarin ansiosta heti samana päivänä pyörähtävät isot koneet käyntiin ja maatyöt pääsevät alkuun. En varmaan ikinä unohda sitä tunnetta, joka holahti yli kun luin viestin maatöiden ja paalutuksen aikataulusta. Se kouraisu vatsanpohjasta oli melkoinen, uuden talon rakentaminen todellakin tapahtuu NYT eikä tulevaisuudessa!

Lainvoimaisuutta odotellessa on tontillakin tapahtunut, sillä nyt on maaurakoitsijaa varten maastoon merkitty talon viralliset paikat punakärkisillä merkkikepeillä.

Tähän voi hyvin jo kuvitella autotallin kohoavan :)

Tähän punakärkisten keppien rajaamalle alueelle voi hyvin jo kuvitella autotallin kohoavan 🙂

Samoin kuluneen kahden viikon aikana on käyty myös suunnittelemassa taloomme sähköjä ja valoja. Se oli varsin mielenkiintoinen pari tuntinen. Oli mukava huomata että kuvaillessamme vaikka vähän valtavirrasta poikkeaviakin ideoitamme, niin puhuimme ammattilaisen kanssa niin sanotusti samaa kieltä koko ajan, ja saimme ratkaisuihin hyviä toteuttamis-ideoita. Muun muassa aikaisemmin karttamiamme spotteja on nykyisin kuulemma myös neliskulmikkaita, jotka sopivat pyöreitä spotteja huomattavasti paremmin muuhun valaistuskokonaisuuteen. Nämä ratkaisivat muutamia ongelmia, kuten wc:n yleisvalo ja keittiön työpöydän valaistus ikkunan edestä. Nyt vain jännityksellä odotellaan, mikä on valaistussuunnitelmaan tehtyjen muutosten kustannusvaikutus budjettiin ja paljonko sitä pitää purkaa tai muokata.

Niin, ja jottei unohdu niin myös suihkuongelma on ratkaistu! Saamme sittenkin kaksi suihkua kylpyhuoneeseen. Kylpuhuoneeseen tehdään yksi pieni, noin 50cm seinäke suojamaan allaskaappia suihkusta tulevalta vedeltä. Suihkutilaan muodostuviin nurkkiin tehdään viistot kulmat, joihin suihkut asetetaan.

 

Aurinkoinen sää johdattaa ensimmäiset katseet pihaan ja puutarhaan

Avainsanat

, , ,

Tänään päivällä oli pitkästä aikaa oikein ihana, aurinkoinen ilma. Ehkä se kesäkin sieltä räntäsateiden takaa vielä jonain päivänä tulee.

Tulipa tuossa pihalla lasten kanssa leikkiessä miettineeksi sitä, millaiseksi uuden kodin noin 2000 neliön pihan haluaisi laittaa.  Tuli miettineeksi asioita, jotka tässä nykyisessä pihassa ovat hyvin ja mitä asioita tekisi toisin.

Niitä toivottavia asioita ovat (kuinka ollakaan taas) tilan ja avaruuden tuntu, fiilis siitä että pihaa jatkuisi ja jatkuisi, vaikka se raja teknisesti melko lähelle sijoittuukin. Vapaata tilaa tarvitaan myös lasten leikkejä silmällä pitäen, tramboliinihypyt ja futiksen peluu kun jossain vaiheessa ovat väistämättä edessä. Toisaalta toivon ristiriitaisesti myös näkösuojaa, joka mahdollistaa yksityisyyttä ja vapaata oleskelua pihalla.  Vanhassa kodissa meillä oli varsin tuulensuojainen etelärinne-tontti, joka on etenkin talvisaikaan erittäin ihana. Sen tuulensuojan kun tuolle uudelle peltotontillekin saisi.  Toki tietysti toivoisi ainakin yhtä omenapuuta (perinne?), ehkä luumu ja kirsikkapuutakin. Vastaavasti asioita joita ei toivota ovat puutarhatyöt, etenkin siinä mittakaavassa että pihalla oleskelu muuttuu työleiriksi. Eli helppohoituisuus olisi yksi erittäin tärkeä tekijä ja ryytimaa saa jäädä pois suunnitelmista.

Melkoisen epäselviin ja ristiriitaisiinkiin toiveisiin sain hyvän avun, Viherpalvelu Vihreästä Pionista Jenni (vihreapioni.fi) on luvannut pihasuunnitelman muodossa meitä auttaa, ja meidän ristiriitaisistakin toiveista hän saa ammattitaidollaan aikaan hyvän suunnitelman joka toteutuessaan miellyttää käyttäjiä vuosia eteenpäin.

Ja en suinkaan turhan aikaisessa tämän asian kanssa ole, vaikka tontilla ei ole vielä kauhallistakaan edes kaivettu.  Suunnitelmahan on hyvä tehdä mahdollisimman aikaisin, niin tontilla pääsee vielä isollakin ajoneuvolla tarvittaessa kulkemaan tontin peränurkkaan. Talon ja tallin välisestä kulkureitistä kun tulee kohtuullisen kapea rakennusten valmistuessa, jonka jälkeen mullan tai maansiirtohomma muuttuu kottikärry-puuhailuksi.

Tässä ollaan viime aikoina erilaisia okt-alueita kaava-alueilla tutkailtu, selvittääksemme millaisia pihoja ihmisillä yleensäkään on.  Haja-asutusalueen asukkina kaava-alueella asuminen on toistaiseksi melko vierasta. Aika vähän tuntuu olevan tonteilla aitoja. Etenkin aitojen talvi-näkymä on kiinnostanut, ei riitä että pihasta voi nauttia vain kesällä kun talossa asutaan kuitenkin ympäri vuoden.

Tässä siis kaksi esimerkkiä, ensimmäisessä ilmeisesti orapihlaja ja toisessa kuusiaita, kumpi on talvella kauniimpi? Kuusiaita on meillä melko vahvoilla mutta mitä pensasaitoja te lukijat suosittelisitte? Kokemuksia puolesta ja vastaan mielellään kuunnellaan 🙂

Ja tämä ei muuten ollut aprillia, päivämäärästä huolimatta 😀

Kaksi viikkoa, kaksi pitkää viikkoa

Avainsanat

, ,

Tulevat kaksi viikkoa tulevat olemaan pitkiä, todella pitkiä. Ensinnäkin talonrakennusprojektin ensimmäistä muuttoa odotellaan jo kovin, mikä on sinänsä yllättävää sillä rivari-kaksio ei ole mitenkään unelma-asunto. Ehkä muutto on kuitenkin taas yksi niistä konkreettisista askelmerkeistä, että uusi koti jonain päivänä valmistuu. Ensimmäisen muuton valmistelutkin ovat jo pitkällä, autotalli ja varastot pullistelevat pahvilaatikoista – tyhjistä mutta nyt jo myös täysistä. Tavaraa on pakattu kahteen eri luokkaan, vuodeksi varastoon menevää ja väliaikais-asuntoon tulevaa. Paljoa enempää ei voi enää pakkailla, jottei perheen arki hankaloidu ennenkuin muutto koittaa. Ja kun ei voi pakkailla, täytyy vain odottaa, odottaa, odottaa ja odottaa…

Tavaran pakkaaminen ja varastoiminen on toisaalta mielenkiintoinen yhtälö. Sen ymmärtää että huonekaluista ne, jotka eivät mahdu väliaikaiseen asumiseen, varastoidaan kunnes tulevat uudelleen käyttöön uudessa talossa. Mutta kun tuota vuodeksi varastoitavaa on niin paljon muutakin. On muovikippoja ja -kuppeja, on autotalli-kamaa, on sitä ja tätä. Väistämättä tulee pohdittua, mikä funktio noilla tavaroilla on elämässä yleensä, jos ne voidaan kivutta vuodeksi varastoida – ilman että niitä kaivataan lainkaan. Tulee nyt siis ainakin testattua mitä noista tavaroista vuoden aikana kaivataan ja mitkä saavat siirtyä kierrätykseen vuoden kuluttua, jos niitä ei ole kaivattu.

Toisaalta seuraavat kaksi viikkoa on odottelua myös projektin suhteen. Rakennuslupa on käsittelyssä ja sen päättämisen jälkeen alkaa odottelu, otsikon mukaisestikin kaksi viikkoa, jonka jälkeen lupa on lainvoimainen ja työt tontilla voidaan aloittaa.

Kaksi viikkoa siis vain odottelua. Odotellessa tulee tiirattua pohjapiirrustusta ja selailtua googlen kuvahakua, pinterestiä, raksablogeja ja ja ja ja… No tästä yhtälöstähän seuraa se, että mielikuvitus laukkaa ja lujaa. On jo kehitelty vaikka mitä innovaatioita ja ideoita. Tulee vaikutelma lapsesta karkkikaupasta, kun kaikki on mahdollista niin ei enää tiedä mitä valita, kun haluaisi kaikki. Huoh. Onneksi kotona on yksi, jolla on jalat maassa – kiitos hänelle siitä ❤

Kaksi viikkoa siis, kaipa sen jaksaa odottaa…. ja viikon päästähän on enää yksi viikko 🙂

Raksa ja bloggaus, vastustamaton yhdistelmä

Avainsanat

, ,

Uudesta talosta haaveillessamme tuli googlattua paljon ja selattua ihmisten kokemuksiin perustuvia blogeja paljonkin. Monia ideoita poimittiin ja tietämystä asioihin kerrytettiin. Aivan parasta blogeissa oli kirjoittajien rehelliset puheenvuorot rakennusprojektien onnistumisesta. Tämä oli kullanarvoista silloin kun valtakunnallisesti toimivien talopakettifirmojen myyjiltä ei listaa referensseistä saanut. Nettisivuille ohjasivat vain. No, ikänsä yksityisellä sektorilla toimineena tunnistan kyllä mikä on aito referenssi ja mikä on ns. mainospuhetta. Referenssille jota omaehtoisesti tässä aidoksi kutsun, on tunnusomaista nimenomaan se, että saat mahdollisuuden haastatella ja keskustella kyseisen kohteen asujia ja omistajia henkilökohtaisesti. Siihen vuorovaikutukseen on vaikea päästä vaikuttamaan euroja latelemalla, jolloinka referenssin aitous tulee huomaamatta varmistettua.

Rakentamisblogia perustaessani suunnittelin pitäväni blogia ikäänkuin päiväkirjana, sillä näppäimistö pysyy paremmin hyppysissäni kuin kynä ja paperi. Vuosia haaveiltu unelma talon rakentamisesta toteutuu meidän kohdalle vain sen yhden, ainoan kerran, joten on tärkeää saada talteen raksavaiheiden kuvat sekä tunnelmat ja fiilikset, joita rakennusprojektin aikana tulee läpikäytyä. Blogista oli siis tarkoitus tehdä muistojen kirja. Toisaalta kuitenkin mietin, että ehkäpä joku muukin lukija voi joskus tästä blogista muiden joukossa saada ideaa tai ajatusta tai muuten hyötyä oman rakentamisprojektinsa aikana.  Näinpä päädyin sitten vihjeen perusteella myös blogilistalle liittymään. Uusia aluevaltauksia siis, ja varsin koukuttavia.

Blogilistalta onkin sitten löytynyt monia, monia uusia tuttavuuksia! Vaikka omassa projektissa on ne kaikkein suurimmat päätökset (tontin sijainti, urakoitsijan valinta) nyt tehty, on silti edelleen erittäin mielenkiintoista ja innostavaa lukea muiden taloaan rakennuttavien kokemuksia yhteistyöstä urakoitsijoiden kanssa. Vai voisiko sanoa että juuri sen takia innostus vain kasvaa, nyt päästään pikkuhiljaa siihen vaiheeseen että tontilla alkaa jossain kohtaa oikeasti tapahtumaan.

Tontille oli tullut jo raksa-kyltti!

Tontille oli tullut jo raksa-kyltti!