Kaksi viikkoa, kaksi pitkää viikkoa

Avainsanat

Ideointi, Muutto, Rakennuslupa

Tulevat kaksi viikkoa tulevat olemaan pitkiä, todella pitkiä. Ensinnäkin talonrakennusprojektin ensimmäistä muuttoa odotellaan jo kovin, mikä on sinänsä yllättävää sillä rivari-kaksio ei ole mitenkään unelma-asunto. Ehkä muutto on kuitenkin taas yksi niistä konkreettisista askelmerkeistä, että uusi koti jonain päivänä valmistuu. Ensimmäisen muuton valmistelutkin ovat jo pitkällä, autotalli ja varastot pullistelevat pahvilaatikoista – tyhjistä mutta nyt jo myös täysistä. Tavaraa on pakattu kahteen eri luokkaan, vuodeksi varastoon menevää ja väliaikais-asuntoon tulevaa. Paljoa enempää ei voi enää pakkailla, jottei perheen arki hankaloidu ennenkuin muutto koittaa. Ja kun ei voi pakkailla, täytyy vain odottaa, odottaa, odottaa ja odottaa…

Tavaran pakkaaminen ja varastoiminen on toisaalta mielenkiintoinen yhtälö. Sen ymmärtää että huonekaluista ne, jotka eivät mahdu väliaikaiseen asumiseen, varastoidaan kunnes tulevat uudelleen käyttöön uudessa talossa. Mutta kun tuota vuodeksi varastoitavaa on niin paljon muutakin. On muovikippoja ja -kuppeja, on autotalli-kamaa, on sitä ja tätä. Väistämättä tulee pohdittua, mikä funktio noilla tavaroilla on elämässä yleensä, jos ne voidaan kivutta vuodeksi varastoida – ilman että niitä kaivataan lainkaan. Tulee nyt siis ainakin testattua mitä noista tavaroista vuoden aikana kaivataan ja mitkä saavat siirtyä kierrätykseen vuoden kuluttua, jos niitä ei ole kaivattu.

Toisaalta seuraavat kaksi viikkoa on odottelua myös projektin suhteen. Rakennuslupa on käsittelyssä ja sen päättämisen jälkeen alkaa odottelu, otsikon mukaisestikin kaksi viikkoa, jonka jälkeen lupa on lainvoimainen ja työt tontilla voidaan aloittaa.

Kaksi viikkoa siis vain odottelua. Odotellessa tulee tiirattua pohjapiirrustusta ja selailtua googlen kuvahakua, pinterestiä, raksablogeja ja ja ja ja… No tästä yhtälöstähän seuraa se, että mielikuvitus laukkaa ja lujaa. On jo kehitelty vaikka mitä innovaatioita ja ideoita. Tulee vaikutelma lapsesta karkkikaupasta, kun kaikki on mahdollista niin ei enää tiedä mitä valita, kun haluaisi kaikki. Huoh. Onneksi kotona on yksi, jolla on jalat maassa – kiitos hänelle siitä ❤

Kaksi viikkoa siis, kaipa sen jaksaa odottaa…. ja viikon päästähän on enää yksi viikko 🙂

Isojen askelten viikko

Kulunut viikko on ollut tulevaisuuden kannalta merkittävä, sillä viikon aikana on kirjoitettu nimmareita moniin hyvin tärkeisiin asiakirjoihin. On allekirjoitettu virallisia ja lopullisia kauppakirjoja nykyisestä talosta, tontin hallintapapereita, on kirjoitettu vuokrasopimusta väliaikais-asunnosta ja eilen nyt vahvistettiin talonrakennusprojektin alkaminen urakkasopimuksen allekirjoituksella. Kuluneiden kuukausien epävarmuus ja jännitys ovat nyt siis hetkeksi tauonneet, ja se kyllä eilen illalla huomattiin. Ilmassa oli runsaasti väsynyttä, helpottunutta kikatusta, vähän stressi-migreenin oireita jne. Perheen teinitkin olivat varsin iloisia, nyt kaikkien odottamasta projektista haaveen toteuttamiseen voi vapaasti jutella, enää ei tarvitse kierrellen vastailla kysymyksiin. Tulevaisuus on nyt tässä. Ihaninta oli huomata perheen pienimmäisten tunnustelevan omia, uusia huoneitaan pohjapiirrustus-luonnosten ja lego-ukkojen kanssa.

Perheen pienimmät ja oman huoneen tunnustelua ❤

Seuraava askel on rakennusluvan hakeminen. Kotikunnassamme on ainakin netti-sivujen mukaan erittäin joustavaa ja nopeaa toimintaa rakennusvalvonnassa. Luvat luvataan saataviksi jo parinkin viikon viiveellä, riippuen luonnollisesti siitä, ehtiikö paperit juuri oikeana päivänä sisään. Käsittelypäivät kun ovat joka toinen viikko.

Samaan aikaan kun rakennuslupa-paperit ovat käsittelyssä on ohjelmassa muuttokuorman kasaamista, rivari-kaksio odottaa meitä vuodeksi. Sekin tuli tällä päättyvällä viikolla päätettyä. Käytiin toki kolmiotakin katsomassa, mutta tultiin siihen tulokseen että asunnossa tärkeintä eivät ole neliöt vaan nimenomaan neliöiden käytettävyys, ja se on tässä kaksiossa huomattavasti parempi kuin 15 neliötä isommassa kolmiossa. Eikä edes teinit kritisoineet päätöstämme juurikaan, se oli varsin positiivinen seikka. Isäntä jo innokkaana eilen muutaman laatikon pakkasikin ja banaanilaatikoita kantoi kaupasta kotiin. Siellä niitä siis jo on, vino pino autotallissa odottamassa vuoroaan.