Etenemistä – edes pientä

Avainsanat

Hiekkalaatikko, Lapset, Piha, Tontti, Väliaikaisasunto

Pohdintaa eiliseltä;

Talon rungon pystytys lykkääntyi sitten lopulta kuitenkin tältä viikolta. Eivät olleet kelit suotuisia.  Viikko lisää odottamista siis. Itseasiassa viikko on hyvin pieni aikayksikkö näissä rakennus-puuhissa ja toisaalta onhan ensi viikko todennäköisemmin kuivempaa keliä kuin tämä viikko on ollut. Talo kuivana säältä suojaanhan olisi ihan paras vaihtoehto. Ymmärrän joo, mutta silti tuntuu alavireiseltä.

Ai miksi? No, väliaikais-asunto tuntuu taas jotenkin erityisen ahtaalta. Ehkä paristakin syystä. Ehkä sen vuoksi että tästä väliaikaisasunnosta ei ole sisutettu kotia – se on vain asunto. Ehkä sen takia että me asutaan todellakin ahtaasti, jopa ihan virallisen standardin mukaan. Tässä blogissa (klik!) ja Hesarissa (klik!) on juuri tätä uutista käsitelty osuvasti. Yleisen standardin mukaan perhe asuu ahtaasti jos asukkaita on enemmän kuin 1 per huone, kun keittiötä ei lasketa lukuun. 1 per huone! Entä sitten 3 per huone? Onko se sitten super-ahdasta? No siltä se välillä tuntuu. Eniten tässä varmaan kaihertaa se, mikä tuossa blogin tekstissäkin osuvasti kirjoitettiin: ”Toisaalta tottumisen takia reagoimme voimakkaasti, jos jokin saavutettu etu otetaan meiltä pois.” Ja sitähän tässä nimenomaan on tapahtunut, ollaan myyty koti ja samaan aikaan muutettu pieneen asuntoon. Eikä muuten yhtään helpota se legendaarisen kuuluisa tokaisu; ”se on vain yksi vuosi”, yksi vuosi silloin kun viikkokin tuntuu vuodelta.

Ehkä tunnetta kärjistää vielä se, että konkreettisia asioita ei ole tontilla tapahtunut liki kahteen viikkoon. Pienikin askel on aina askel eteenpäin ja vastaavasti ilman sitä projekti seisoo. Tai no, onhan paperilla asiaa viety eteenpäin suunnittelemalla sähköjä, valaistuksia ja niiden kelvineitä.

Onneksi perheessä on ihana isäntä joka tuntee emäntänsä mielen liikkeet. Alakuloon parasta lääkettä oli ehdotus hiekkalaatikon rakentamisesta pihalle, jo valmiiksi näin hyvissä ajoin. Paikka sille on jo katsottu ja kokoakin vähän tuumailtu. Tänään vielä pohditaan tehdäänkö 4-, 6-, vai 8-kulmainen. Huomenna puutavarakauppaan, saha ja vasara käteen ja hommiin. Ja heti tuli parempi mieli!

Aurinkoinen sää johdattaa ensimmäiset katseet pihaan ja puutarhaan

Avainsanat

Piha, Puutarha, suunnittelu, Viherpalvelu Vihreä Pioni

Tänään päivällä oli pitkästä aikaa oikein ihana, aurinkoinen ilma. Ehkä se kesäkin sieltä räntäsateiden takaa vielä jonain päivänä tulee.

Tulipa tuossa pihalla lasten kanssa leikkiessä miettineeksi sitä, millaiseksi uuden kodin noin 2000 neliön pihan haluaisi laittaa.  Tuli miettineeksi asioita, jotka tässä nykyisessä pihassa ovat hyvin ja mitä asioita tekisi toisin.

Niitä toivottavia asioita ovat (kuinka ollakaan taas) tilan ja avaruuden tuntu, fiilis siitä että pihaa jatkuisi ja jatkuisi, vaikka se raja teknisesti melko lähelle sijoittuukin. Vapaata tilaa tarvitaan myös lasten leikkejä silmällä pitäen, tramboliinihypyt ja futiksen peluu kun jossain vaiheessa ovat väistämättä edessä. Toisaalta toivon ristiriitaisesti myös näkösuojaa, joka mahdollistaa yksityisyyttä ja vapaata oleskelua pihalla.  Vanhassa kodissa meillä oli varsin tuulensuojainen etelärinne-tontti, joka on etenkin talvisaikaan erittäin ihana. Sen tuulensuojan kun tuolle uudelle peltotontillekin saisi.  Toki tietysti toivoisi ainakin yhtä omenapuuta (perinne?), ehkä luumu ja kirsikkapuutakin. Vastaavasti asioita joita ei toivota ovat puutarhatyöt, etenkin siinä mittakaavassa että pihalla oleskelu muuttuu työleiriksi. Eli helppohoituisuus olisi yksi erittäin tärkeä tekijä ja ryytimaa saa jäädä pois suunnitelmista.

Melkoisen epäselviin ja ristiriitaisiinkiin toiveisiin sain hyvän avun, Viherpalvelu Vihreästä Pionista Jenni (vihreapioni.fi) on luvannut pihasuunnitelman muodossa meitä auttaa, ja meidän ristiriitaisistakin toiveista hän saa ammattitaidollaan aikaan hyvän suunnitelman joka toteutuessaan miellyttää käyttäjiä vuosia eteenpäin.

Ja en suinkaan turhan aikaisessa tämän asian kanssa ole, vaikka tontilla ei ole vielä kauhallistakaan edes kaivettu.  Suunnitelmahan on hyvä tehdä mahdollisimman aikaisin, niin tontilla pääsee vielä isollakin ajoneuvolla tarvittaessa kulkemaan tontin peränurkkaan. Talon ja tallin välisestä kulkureitistä kun tulee kohtuullisen kapea rakennusten valmistuessa, jonka jälkeen mullan tai maansiirtohomma muuttuu kottikärry-puuhailuksi.

Tässä ollaan viime aikoina erilaisia okt-alueita kaava-alueilla tutkailtu, selvittääksemme millaisia pihoja ihmisillä yleensäkään on.  Haja-asutusalueen asukkina kaava-alueella asuminen on toistaiseksi melko vierasta. Aika vähän tuntuu olevan tonteilla aitoja. Etenkin aitojen talvi-näkymä on kiinnostanut, ei riitä että pihasta voi nauttia vain kesällä kun talossa asutaan kuitenkin ympäri vuoden.

Tässä siis kaksi esimerkkiä, ensimmäisessä ilmeisesti orapihlaja ja toisessa kuusiaita, kumpi on talvella kauniimpi? Kuusiaita on meillä melko vahvoilla mutta mitä pensasaitoja te lukijat suosittelisitte? Kokemuksia puolesta ja vastaan mielellään kuunnellaan 🙂

Ja tämä ei muuten ollut aprillia, päivämäärästä huolimatta 😀